For me, the starting point was
- I wasn't at the Pride parade, but when I saw the pictures I found some... hope.
(a young adult, made passive)
- A year later I was taking part
- But the result was just academic chitchat
- See you later, cynics!
- Ladyfest changed things.
Together, different people, ideas, places started forming a pattern. A circle of queer-feminists stayed after the festival was over and..
- New projects started to emerge from Ladyfest
- Other groups as well found common ground
- I met enthusiastic people everywhere I went. New things started to be done. All kinds of things from zines to demonstrations, from clubs to support groups.
-There was room for everyone - for me as well!
not just heterosexual vs. gay [other similar placards underneath: men vs women, black vs white, etc.]
- People seemed to be finding their own voice
- I don't know where all this is going, but I have learned that alone we are ruled by dogmas. Change comes from working together, out of love.
Mietin tätä vähän väärikseen, mutta en ollut siihen tyytyväinen. Jotenkin aina kun ajattelen piirtäväni paperijulkaisuun alan piirtää paperia täyteen todella tiheään, niinkuin se loppuisi kesken.
Ja niinkuin taidan tuossa kirjoittaakin, tämä ei ole mitenkään kattava edes henkilökohtaisella tasolla. Ennemmin lähdin liikkeelle siitä, että näytän sen innostuksen. Tuntui että pari sivua ei antanut mahdollisuutta kovin syvällisesti käsitellä aihetta. Ehkä siksi en siihen ole tyytyväinenkään.
Nallem on queerhäröilyä ja sarjakujeilua. Tältä sivustolta löydät nallemin tuotoksia. Tekstejä voi lukea myös kummakerho.net - verkkolehdessä.
Comments
Post new comment